Black Sabbath Vol 4

Product Information

The feeling that chaos was about to erupt was palpable": Thurston Moore's memoir Sonic Life is a fascinating insider account of life-changing outsider art, and one music geek's insatiable lust for the loud Albumin kenties tunnetuin kappale ja klassikoksi noussut "Snowblind" kertoo, kuten nimikin viittaa (suom. lumisokea, tulee aineen valkoisesta väristä), kokaiinista. Butler: "Päämme olivat täynnä kokaiinia kun olimme L.A:ssa. Käytimme enemmän kokaiinia kuin teimme musiikkia, joten pitihän siitäkin tehdä laulu". [11] Keskitempoinen kappale on kuitenkin yhtyeen tyyliin monivivahteinen sisältäen erilaisia riffikulkuja ja yksi säkeistö menee nopeammalla tempolla. Viimeisessä säkeistössä ja loppusoolossa käytetään jousisovitusta taustalla. Osbourne kuiskaa kuuluvasti sanan "cocaine" 1. säkeistön jälkeen. Kappaleesta tuli pysyvä numero Sabbathin settiin Osbournen aikakaudella. Myös studion ulkopuoliset olosuhteet L.A.:ssa olivat kohdallaan: "Vuorasimme talon Bel Airista", muistelee Osbourne. " Kokaiinia, huumeita, viinaa ja naisia riitti. Pidimme todellakin hauskaa siellä". [11] Butler oli samoilla linjoilla vuonna 2001: "Kokkeli oli tosiaan tullut kuvioihin. Menimme Losiin ja aloitimme aivan toisenlaisen elämäntyylin. Puolet budjetista meni kokaiiniin ja puolet levyntekoon. Irstailu Bel Airissa oli uskomatonta". [12] Nauhoitukset ja sisältö [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä ] Philip Qvist: I borrowed this album from a schoolmate in the 1981 - and on first hearing I remember how heavy that album was. Albumin avaa sen pisin kappale, ilmeisen selvästi huumausaineiden vaikutuksesta kertova "Wheels of Confusion". Yhtyeen tyyliin se on monirakenteinen. Alun introssa on Iommin melankolinen kitarakuvio, mutta säkeistöissä riffi muuttuu "iloisemmaksi". Kappaleessa on nopea, rokkaavampi väliosa. Kappaleen päättää n. 3-minuuttinen nopeatempoisampi, hieman Eric Claptonin "Layla"-kappaleen loppua muistuttava [13] outro, jossa on lukuisia kitaradubbauksia ja jonka psykedelis-henkistä kitarakuviota hammond-urut säestävät. Tämä kappale tunnetaan nimellä "The Straightener" joissain levyn painoksissa. Rumpali Bill Ward: "Se oli vain julkaisutekninen kikka. En todellakaan tiedä mistä se nimi ("The Straightener") tulee. Joskus ne tulevat muistiinpanoista, kuten 'Luke's Wall' Paranoidilla. Joskus kustannusyhtiöiden täytyy tuottaa tietty määrä biisejä, joten ne alkavat halkoa hiuksia. Se on tietenkin kusetusta ja todella paskamaista". [13]

Vol. 4 – Wikipedia Vol. 4 – Wikipedia

Although most of the album is in the band's trademark heavy style, some songs demonstrate a more sensitive approach. " Changes", for example, written by Iommi with lyrics by Butler, is a piano ballad with mellotron. Iommi taught himself to play the piano after finding one in the ballroom of the Bel-Air mansion they were renting. It was on this piano that "Changes" was composed. [4] "Tony just sat down at the piano and came up with this beautiful riff," Osbourne writes in his memoir. "I hummed a melody over the top, and Geezer wrote these heartbreaking lyrics about the break-up Bill was going through with his wife. I thought that was brilliant from the moment we recorded it." Singlejulkaisut [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä ] ” Tomorrow's Dream” ( syyskuu 1972, Vertigo 6059 061, Warner Bros WB 7625)

Vuonna 2021 albumista julkaistiin lisämateriaalia sisältävä 4-CD ja 5-LP Super Deluxe -versio. Mukana on remasteroitu versio varsinaisesta albumista, tuottaja-muusikko Steven Wilsonin miksauksia vaihtoehtoisista studio-otoista ja varhaisista versioista sekä tuottaja Richard Digby Smithin uudelleenmiksaama versio vuoden 1973 live-konsertista. [22] Kappaleet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä ] That coke was the whitest, purest, strongest stuff you could ever imagine," said the singer. "One sniff, and you were king of the universe." But if cocaine would hasten Sabbath’s descent into personal chaos, it also emboldened them to further expand their musical remit. Bill Griffin: An excellent album, the product of a more mature Sabbath and even getting a little proggy (a direction that would be further explored and developed on the next two albums) but the guitar is too low in the mix, making it sound bass-heavy. Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Kolmas kappale "Changes" on hyvä esimerkki yhtyeen kokeilunhalusta. Musiikillisesti kappale on balladi, jonka Osbourne laulaa pianon ja mellotronin säestyksellä. "Se kertoo miehestä, jonka nainen on jättänyt. Pieni ja sievä balladi kaikinpuolin", kertoo Osbourne. [11] "'Changes' oli minun ideani ja Ozzy piti siitä. Geezer soitti mellotronia ja itse soitin pianoa", muisteli Iommi. [9] Osbourne nauhoitti kappaleesta uuden version tyttärensä Kellyn kanssa vuonna 2003 ja kyseinen versio nousi Britannian singlelistan kärkeen.

Black Sabbath - Black Sabbath Vol. 4 - Encyclopaedia Metallum Black Sabbath - Black Sabbath Vol. 4 - Encyclopaedia Metallum

Kolmen tuottaja Rodger Bainin kanssa tehdyn albumin jälkeen yhtye päätti tuottaa seuraavan albumin itse. Laulaja Ozzy Osbourne kertoo: "Levy-yhtiö määräsi Bainin alun perin tuottajaksemme. Hän sai päähänsä olevansa yksin vastuussa musiikistamme ja halusi kontrolloida meitä aivan liikaa". [11] Lyhyt ja efektimäinen "FX" vei kokeilut vielä pidemmälle. Butler muistelee: "Tuohon aikaan ei ollut syntikoita ja sämpläys-koneita. Tony teki äänet lyömällä kaulassa roikkunutta rautaristiä kitaraansa". [11] Upon closer inspection, it's more a reflection of the timeless quality of the others that Vol. 4 is on the periphery of their classic period. Witness the masterful opener Wheels Of Confusion, which once again reminds us that Tony Iommi is as much a great lead player as a riff master. Not to mention the immortal Snowblind. Oricon Album Chart Book: Complete Edition 1970–2005 (in Japanese). Roppongi, Tokyo: Oricon Entertainment. 2006. ISBN 4-87131-077-9. The Straightener" (outro kappaleessa "Wheels of Confusion") ja "Every Day Comes & Goes" (nopea väliosa kappaleessa "Under the Sun") ovat kappaleiden osien nimiä, jotka esiintyvät albumin joissain myöhemmissä Pohjois-Amerika:n painoksissa. Kappaleet eivät eroa Euroopan ja Britannian versioista.The recording was plagued with problems, many due to substance abuse. In the studio, the band regularly had speaker boxes full of cocaine delivered. [4] Albums You Must Hear Before You Die -kirjan kirjoittaja Jason Chow toteaa albumista seuraavasti: "Selvän tunnushymnin (singlen) puutteesta johtuen Vol. 4 usein väheksytään. Siinä ei ole ehkä "Paranoid"in tai "Sweet Leaf"in kaltaista klassikkoa, lukuun ottamatta ehkä "Snowblind"ia, mutta sen vahvuus on kokonaisuudessa ja uusissa kokeellisissa elementeissä" [17] The album's original cover art has proved iconic, and has been imitated and parodied on numerous occasions, such as on the 1992 Peaceville Volume 4 compilation album, the 1992 Volume Two EP by the band Sleep, Longmont Potion Castle Vol. 4 by the prank caller Longmont Potion Castle, and the 1994 Planet Caravan EP by Pantera. Robert Dimery; Michael Lydon (7 February 2006). 1001 Albums You Must Hear Before You Die: Revised and Updated Edition. Universe. ISBN 0-7893-1371-5. Creative Sounds PSNEMS 6011-2 (US, CD, julkaistiin nimellä "Children of the Grave", sisältää myös kyseisen kpl. livenä)

Volume 4 Super Deluxe Edition – Black Sabbath Online Volume 4 Super Deluxe Edition – Black Sabbath Online

Mykhaylo Bayla: I prefer better Paranoid and Sabotage. This one isn't the best one, but has very good, heavy songs like Wheels of Confusion, Tomorrow's Dream, melodic ballad like Changes, great instrumental songs like FX (reminds me early Pink Floyd sound) and folky Laguna Sunrise. Such sound as in Cornucopia and St. Vitus Dance you can hear in early doom metal and NWOBHM bands. Snowblind most important song on this album in musical implementation. Also Snowblind inspired lots of bands to write songs about drugs, one of them was Styx's Snowblind. Frank Zappa also liked this song. As for me, Vol. 4 is a good classic album with heavy riffs that blows my mind every time when I'm listening to it. My point 8/10. Allmusic.comin arvostelija antaa levylle viisi tähteä, vaikka toteaakin, että "albumilla ei ole niin paljon voimaa ja klassisia riffejä kuin parilla edeltäjällään, mutta yhtye kuitenkin kokeilee onnistuneesti uusia elementtejä musiikkiinsa. [19] Sputnik Music.comin arvostelija on kriittinen: "Näin käy kun bändi tekee kiireessä neljä albumia vajaassa kolmessa vuodessa. Huolimatta yleisestä hehkutuksesta, Vol. 4 on väsyneen yhtyeen tunkkainen ja laiska albumi. Siitä kuulee selvästi, että Iommilla on ollut inspiraatiovaikeuksia". [20] Rumpali Bill Wardilla oli ristiriitaiset tunteet albumista vuonna 2001: "Kyllä, Vol. 4 on hieno albumi, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli käännekohta, jolloin huumeista ja alkoholista tuli hauskuuden sijaan ongelma". [12] CD-julkaisut [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä ]Albumi nauhoitettiin uudessa ympäristössä: Los Angelesin Record Plant-studiolla. Yhtye oli kyllästynyt jatkuvaan kiertue/levy/kiertue-oravanpyörään ja päätti käyttää tulevaan albumiin kerrankin kunnolla aikaa. Kitaristi Tony Iommi: "Kokeilimme jo jonkin verran Master of Realitylla, mutta sekin tehtiin muutamassa päivässä. Vol 4:ään meni kuusi viikkoa. Testasimme mitä ihmeellisimpiä ideoita ja joskus kokonaisen päivänkin vienyt nauhoitus saattoi lopulta jäädä käyttämättä." [11] Kanteen tuli kelta-oranssi, värikyllästetty keikalla otettu kuva Osbournesta mustalla taustalla. Kannet olivat avattavat ja sisältä löytyi valokuvaliite, jossa oli lisää konserttikuvia yhtyeen jäsenistä. Kannessa muistetaan kiittää myös Los Angelesin "loistavaa COKE-Cola-yhtiötä". "Se oli typerä pikku mainos, joka viittasi silloiseen runsaaseen kokaiininkäyttöömme" [15], kertoo Ward nykyään. Geezer Butlerilla oli albumin jälkeisellä kiertuella bassossaan tarra, jossa luki "Enjoy CoCaine", parodia sloganista "Enjoy Coca-Cola".